HELSINKI – GDANSK
Oli heinäkuun alku, kun Ilmatar suuntasi Helsingistä Gdanskin kautta Etelä-Itämerelle ja Kattegatille. Marjaniemestä lähtiessä mukana gasteina olivat Juho ja Tarja. Epätavallisen voimakas Pohjois-Itämeren kesämyrsky pidätteli meitä yhden yön Porkkalassa. Kun pääsimme illansuussa avomerelle Jussarön väylältä, oli taivas kirkastunut ja tuuli tyyntynyt.
Olimme varautuneet siihen, että syvän matalapaineen häntä ehtisi vielä pyyhkäistä reittiämme. Synkät pilvet pimensivät taivaan jo ennen pimeää. Tuuli voimistui länsiluoteesta, joten pääsimme hyvin nousemaan Hiidenmaan kärkeen. Aamuyöllä oli otettava isopurjeeseen kaksi reiviä, kun tuuli kiihtyi 15 m/s asti. Ilmattaren keula halkoi menneestä myrskystä muistuttavaa korkeaa ja sekavaa aallokkoa.
Kun Hiidenmaan kärki oli kierretty, kulku kävi mukavammaksi. Pääsimme laskemaan keventyneessä sivutuulessa etelään seitsemän-kahdeksan solmun vauhdilla. Nyt tehtiin hyvin matkaa, Itämeri taittui joutuisasti pärskeiden lyödessä tiuhaan kannelle. Toinen yö oli kylmä. Latvian rannikon valot tulivat näkyviin ja ohi kulki muutama laiva. Aamun vaaletessa utuisena tuuli kääntyi ympäri ja loppui sitten kokonaan.
Lounaan suunnalta alkoi tulla vastaan vanhaa maininkia. Se oli varmaankin peräisin etelään ennustetusta kovasta tuulesta. Ajelimme muutamaan otteeseen koneella, kunnes kevyt läntinen vakiintui. Kolmas yö oli rauhallinen: Ilmatar lipui miltei äänettömästi sivutuuleen tähtitaivaan alla. Kauniin auringonnousun jälkeen edessä alkoi näkyä rannikosta kertovia kumpupilviä.
Gdanskin lahti otti meidät vastaan navakalla vastatuulella ja rankoilla sadekuuroilla. Väylä johtaa rediltä jokeen, joka halkoo laajaa telakakka-aluetta. Nostureita katsellessa tuli mieleen, että Lech Walesa ponnisti aikanaan täältä. Pääsimme lopulta nostosillan ali vanhan kaupungin vierasvenesatamaan. 420 mailin Itämeren ylitys oli kestänyt vaihtelevissa säissä 69 tuntia.
Tunnelmallinen vierasvenesatama sijaitsee yhdessä keskustaa halkovista kanavista.
Sataman palvelut ovat hyvät ja kaupat lähellä. Koko vanha keskusta on lyhyen kävelymatkan sisällä.
GDANSK – KÖÖPENHAMINA
Matka jatkui Gdanskista harmaassa illassa. Venytimme vähän lähtöä, koska päiväksi oli luvattu kovaa tuulta, mikä ennakoi matalan rannikon läheisyydessä ikävää aallokkoa. Telakoiden kohdalla alkoi tihuttaa. Navakka läntinen työnsi Ilmattaren vauhdilla Gdanskinlahden yli, mutta se tarkoitti vastaista Helin niemimaan jälkeen. Työlästä yöllistä kryssiä piristi tähtien kimmellys selkenevällä taivaalta.
Päivällä Ilmatar eteni tiukasti tuuleen Puolan rannikon suuntaisesti. Toisella puolella näkyi auringossa kimmeltävä meri, toisella tasaista maalaismaisemaa: peltoja ja metsiköitä, kylien ja pikkukaupunkien torneja, muutama vehreä kukkula. Illalla tuuli loppui kokonaan. Oli jatkettava koneella, suunta Rügenin ja Bornholmin välistä kohti Falsterbota. Kauniissa, tyynessä yössä tuikki kaukaa Dueodden majakka.
Aamu valkeni edelleen tyynenä. Puolenpäivän aikaan moottori sammui yllättäen, käynnistyi startatessa mutta sammui taas myöhemmin. Ilmaus ei auttanut. Muut yrittivät purjehtia tyynessä, samalla kun kapteeni ryömi ahtaassa konehuoneesssa. Ensin karkeasuodatin irti ja puhtaaksi (sieltä löytyi ties mitä moskaa), sitten uusi hienosuodatin paikoilleen ja ilmausta yhä uudelleen.
Olimme lipuneet vilkkaasti liikennöidyn Trelleborgin edustalle. Onneksi lähtevistä ja saapuvista laivoista selvittiin hyvin ja iltatuulen vire työnsi meitä hiljaa eteenpäin kasvavan kuun valossa. Oli juuri tullut pimeää, kun ohjasimme Ilmattaren purjein Falsterbon kanavan aallonmurtaja-aukosta sisään. Laituritilaa ei näkynyt, joten kiinnittäydyimme varovasti kyljittäin kanavanrannan betoniseen reunapilariin.
Aamu oli utuinen. Moottori toimi jälleen väliaikaisesti ja pääsimme läpi kanavasta Juutinrauman puolelle. Mutta Kööpenhaminassa olimme taas pelkkien purjeiden varassa. Pahaksi onneksi tuuli loppui kokonaan Langelinien marinan ulkopuolella ja vilkkaan liikenteen synnyttämä aallokko työnsi Ilmatarta rantaan. Yritimme laituriin, jossa merikortin mukaan piti olla reilusti vettä, mutta jäimme pohjaan kiinni.
Avulias tanskalaisvene heitti köyden ja veti meidät irti. Pääsimme lopulta omin voimin ydinkeskustan Kvæsthusbroenille. Yllättäen jännittäväksi muuttunut matka oli päättynyt, oli ankkuri- ja tervetuliasmaljojen aika. Ohto, Joonas, Anni ja Jere olivat jo meitä vastassa. Juho ehti koneeseen ja Tarja, joka oli matkan viivästymisen vuoksi siirtänyt lentonsa, jäi vielä juhlaillalliselle ja yöksi.
KÖÖPENHAMINA – RÜGEN
Kööpenhaminasta lähtiessä aurinko paistoi ja kohtalainen sivutuuli kiidätti Ilmatarta vauhdilla etelään. Olimme nyt liikkeellä perhemiehistöllä, mukana lisäksi Jere ensimmäisellä kunnon purjehduksellaan. Moottoriongelma ei ollut vielä ratkennut, mutta satamassa kone toimi normaalisti. Korjaajat olivat lomilla ja vasta yli viikon päästä voisi joku tulla katsomaan sitä. Emme halunneet jäädä odottamaan vaan lähdimme käymään Saksan puolella Rügenillä.
Avomerellä tuuli kääntyi pohjoiseen ja heikkeni. Auringonlaskun jälkeen noussut täysikuu alkoi yllättäen peittyä varjoon: oli siis kuunpimennyksen aika. Ilmatar eteni myötäiseen hiljaa keinuen. Keskiyöllä jouduimme jiippaamaan muutaman ylimääräisen kerran Kriegers Flakin luona sijaitsevan suuren tuulipuiston kohdalla. Taivaan alkaessa vaaleta kiersimme Kap Arkonan ohi Tromper Wiekille.
Tulimme Glowen kylän edustalle auringonnousun aikaan. Moottori ei taaskaan suostunut käynnistymään. Pieneen, veneitä täynnä olevaan satamaan ei kannattanut yrittää purjein, joten laskimme ankkurin. 80 meripeninkulman purjehdus Etelä-Itämeren yli Saksan puolelle oli kestänyt kevyissä myötätuulissa 15 tuntia.
Vietimme pari helteistä päivää 10 km pitkän hiekkarannan edustalla. Ennen kuin kone oli kunnossa, ei voinut ajatella Rügenin kiertämistä: matalien särkkien läpi kiemurteleva väylä oli liian kapea kuljettavaksi pelkin purjein. Nuoret kävivät kumiveneelle rannassa ja kaupassa. Kuumia päiviä seurasi tyyniä iltoja ja kasteisia, tähtikirkkaita öitä. Kaukana näkyivät kylän valot ja lahden toisella rannalla tuikki Arkonan majakka.
TAKAISIN KÖÖPENHAMINAAN
Moottoria ei saatu toimimaan tarmokkaista yrityksistä huolimatta. Oli lähdettävä purjein takaisin Kööpenhaminaan, josta Jere oli palaamassa Suomeen. Mutta tuulet olivat kevyitä ja ylitettävänä oli vilkkaita laivaväyliä. Lounaistuuli heräsi puoliltapäivin. Nostimme ankkurin ja suuntasimme pohjoiseen. Kun spinnu oli saatu ylös, se veti välillä kohtuullisesti, välillä vain roikkui mainingeissa heiluen.
Ensimmäinen laivaväylän ylitys onnistui nappiin. Utuisessa säässä oli vaikea arvioida lähestyvien laivojen suuntaa ja nopeutta. AIS auttoi nyt paljon, siitä näki laivojen liikkeet nopeammin kuin tutkasta. Oli levollista olla liikkeellä tuulettomuuden armoilla: meri ja illan hidas hämärtyminen olivat koko maailma. Ennen pimeää laskimme vielä spinnun, sillä nyt virisi lännestä. Kun nuoret jäivät yövahtiin, Ilmatar eteni jo neljän solmun nopeudella kohti Falsterbota.
Aikaisin aamulla rannikon lähestyessä tuuli loppui taas kokonaan ja jäimme ajelehtimaan neljäksi-viideksi tunniksi väylien väliin. Nousi sumua ja ympärillä olleet laivat katosivat näkyvistä. Lopulta tuuli heräsi sen verran, että näkyvyys parani ja saimme vähän ohjailuvauhtia. Kun Kööpenhamina lähestyi auringon paistaessa, kuului laidalta jo riemastuttavaa veden solinaa.
Valitsimme satamaksi ennalta tutun Søndre Frihavnin: vanhaan laivasatamaan olisi helpompi päästä purjein kuin esimerkiksi ahtaaseen ja usein täpötäyteen Langelinieen. Satamaa lähestyessä kaikki fendarit ja kiinnitysköydet olivat valmiina ja jokaisella oli oma tehtävänsä hoidettavanaan.
Sataman sisäänmenossa Lynetteløbetissä tuuli voimistui äkisti ja korkeiden rakennusten välissä se kääntyi lopulta aivan vastaiseksi. Kryssimme laivalaitureita viistäen satama-altaan viimeiseen perukkaan viidellä vendalla.
Yhden laiturin päässä näkyi onneksi vapaa paikka, eikä tarvinnut miettiä kiinnittymistä johonkin toiseen veneeseen. Ensin genua sisään ja sitten isopurje kertarysäyksellä alas satakunta metriä ennen laituria. Pieni käännös tuuleen ja Ilmatar ui juuri sopivalla vauhdilla kylkikiinnitykseen. Oli ankkurimaljan paikka. Paluumatka Rügeniltä oli kestänyt 28 tuntia.
