23.6.2023 Praça larga, Culatra
Suomen juhannusaatto on Portugalissa arkinen kesäpäivä. Culatran suojaisella lahdella Algarven rannikolla on ankkurissa nelisenkymmentä purjevenettä. Niiden välissä risteilee monenlaisia aluksia: pieniä kalastusveneitä, isoja kalankuljetusaluksia, nopeita vesitakseja sekä tavallisia perämoottoreita, joilla saarelaiset käyvät mantereella töissä ja asioilla.
Juhannusviikonlopun jälkeen palaamme Lagosiin, josta on tarkoitus aloittaa purjehdus Azoreille. Ennen lähtöä Atlantille vietämme vielä rauhallisesti kesäpäivänseisauksen juhlaa hurmaavassa Culatrassa.
Viime yö oli tuulisen ja viileän päivän jälkeen pehmeän lämmin, lämpötila ei juuri laskenut alle 25 asteen. Aamun kasteisten tuntien jälkeen porottava aurinko nousi nopeasti korkealle ja pakotti etsimään varjoa.
Ankkuripaikan vierestä paljastuu alavedellä laajoja hiekkasärkkiä. Kumiveneretkellä pääsee tarpomaan pitkän matkaa kosteaa merenpohjaa. Särkkien lammikoista löytyy monenlaista elämää, erityisesti rapuja ja simpukoita.
Ennen lounasta kävimme uimassa Atlantin puoleisella etelärannalla. Toisin kuin savipohjaisessa ankkurilahdessa, vesi on kirkasta ja hienoa hiekkaa riittää kilometrikaupalla.
Kuumimman iltapäivän aikaan saaren miellyttävin paikka löytyi kylän arkisesta lounasravintolasta. Listalla on kaikkea, mitä merestä saa, lisukkeina perunaa ja salaattia. Söimme grillattua meribassia, makrillia ja sardiinia.
Viereinen kioski tarjoaa kylmiä juomia. Piña coladas, por favor.
Ilmatar on nyt kiertänyt kaksi viikkoa Algarven rannikkoa. Vesillelaskun jälkeen Lagosissa 1.6. kului reilu viikko, ennen kuin vene oli purjehduskunnossa. Kun Ohto ja Tuomas liittyivät seuraan, suuntasimme rannikkoa itään.
Jäimme ensin muutamaksi päiväksi ankkuriin Ferragudon Praia grandelle, ja piipahdimme sitten Portimãon marinassa. Jatkoimme sieltä Culatran kautta Espanjan Ayamonteen Guadiana-joen suulle.
Päivät olivat aurinkoisia, tuulet kevyitä ja vaihtelevia. Azorien korkeapaineen hallitsemat Portugalin pasaatit eivät olleet vielä vakiintuneet Atlantilla, joten Algarvessa tyypillisiä navakoita pohjoistuulia ei näkynyt. Myöhemmin kesällä ne kuljettavat purjehtijaa rannikkoa pitkin yhtä hyvin sekä itään että länteen.
Liikkuminen vaatii kuitenkin aina suunnittelua, koska ankkurilahtien ja satamien sisäänajot ovat monesti kapeita ja paikoin mataliakin. Tulo ja lähtö on tällöin ajoitettava vuoroveden mukaan. Virrat ovat erityisen voimakkaita tulvavuoksella, uudenkuun ja täydenkuun aikaan.
Guadiana-joen suulla Ohto nosti saalinkiin Espanjan kohteliaisuuslipun varmistettuaan, että keskellä oleva kruunu on oikein päin. Oli yläveden aika, vettä oli kynnyksen kohdalla reilusti ja virta oli liki pysähdyksissä. Koska meillä ei ollut kokemusta Andalusian käytännöistä, olimme varmuuden vuoksi varanneet marinasta paikan etukäteen.
Otin satama-altaan suulla VHF-yhteyden, mutta satamakapteeni ei puhunut muuta kuin espanjaa. Oli pakko pärjätä valmiiksi opetelluilla fraaseilla: ”He reservado un amarre en el barco Ilmatar”. ”Il-ma-tar… de Finlandia?” ”Si, de Finlandia.” Parin toiston jälkeen ymmärsin vaivoin laituripaikan numeron ja kehotuksen tuoda veneen paperit ja henkilötodistukset satamakonttoriin. ”Gracias, senõra.”
Viivyimme pari päivää mukavassa pikkukaupungissa. Algarveen verrattuna täällä oli paljon vähemmän turisteja ja ravintolassa piti varautua pärjäämään ilman yhteistä kieltä. Ihan kuin olisimme tulleet jo tutuksi käyneestä Portugalista ulkomaanmatkalle. Kaupoistakin löytyi veneeseen toisenlaisia säilykkeitä, juustoja, makkaroita ja viinejä.
Palasimme Ayamontesta eilen tänne Praça largalle, Culatran hiekkasaaren suojaamalle ankkurilahdelle. Juhannusillan kunniaksi valmistaudumme nyt – uintien ja auringonlaskun drinkkien jälkeen – grillaamaan kannella rapuja.
3.7.2023 Ponta Delgada, São MigueI
Ilmatar on tullut Azoreille. 850 meripeninkulman ylitys Algarven Lagosista São Miguelin Ponta Delgadaan sujui vähän yli neljässä ja puolessa vuorokaudessa.
Lähtöä edeltävänä viikonloppuna alkoi varmistua, että Pohjois-Atlantin korkeapaine vakiintuisi vihdoin Bermudalta Azorien pohjoispuolelle. Oli odotettavissa, että pitkälle etelään yltäneet matalapaineet väistyisivät ylemmäs ja Portugalin pasaatit voimistuisivat leveäksi pohjoistuulien vyöhykkeeksi.
Maanantaina Tuomas palasi Suomeen ja Joonas liittyi neljänneksi seuraamme. Tiistaina teimme isot ostokset Lagosin tutussa Pingo Docessa ja valmistauduimme matkaan 35 asteen uuvuttavassa kuumuudessa. Viimeisten valmistelujen ja uintien jälkeen nostimme ankkurin kaupungin hiekkarannan edustalla auringonlaskun jälkeen. Kun isopurjeen kakkosreivi oli kiristetty, suuntasimme navakassa sivutuulessa pimenevään yöhön.
Cabo de São Vicenten jälkeen olimme avoimella Atlantilla. 14 m/s pohjoistuuli ja varsin voimakas merenkäynti jatkuivat yön ja seuraavan päivän. Vähitellen sää keveni hieman ja kulku tasaantui. Isoja delfiinejä kävi leikkimässä veneen vierellä, mutta laji jäi määrittämättä vaahtopäiden keskellä. Matkaa taittui ensimmäisen vuorokauden aikana 198 mailia ja toisena 192.
Perjantaina oli Ohton 15-vuotissyntymäpäivä. Yleensä yritämme kehitellä hyviä matkaeväitä hankalissakin olosuhteissa, mutta yhteistuumin päätimme jättää synttärikakun myöhemmäksi. Ilmattaren luottokokki Joonas valmisti joka tapauksessa mainot kulkuruoat heiluvasta menosta huolimatta.
Alkuun pilviset säät kirkastuivat puolimatkan jälkeen ja pikkuhiljaa tuulet kevenivät. Päivällä pyykit kuivuivat auringossa, yöllä hieman vajaa täysikuu valaisi Ilmattaren yksinäistä kulkua. Matkan aikana näkyi vain muutama laiva ja nekin hyvin kaukaa.
Keltanokkaliitäjiä kierteli harvakseltaan veneen ympärillä, yöllä niistä näkyi pimeässä vain pitkien siipien häivähdyksiä. Kylkeen murtuvat tyrskyt heittivät veneeseen pari mustekalaa, ja yksi lentokalakin eksyi kannelle.
Sunnuntaina aamuyöstä valoja alkoi kajastaa sekä edestä että kauempaa etelästä. Kun aurinko nousi, se valaisi keulasta oikealle São Miguelin pitkän ja korkean hahmon. Takavasemmalle jäänyt Santa Maria oli liian kaukana näkyäkseen enää kunnolla.
Puolenpäivän jälkeen olimme Ponta Delgadan marinassa. Kun lähdimme kävelemään passien ja veneen papereiden kanssa satamatoimistoon, olisi voinut vannoa, että betoni keinuu jalkojen alla.
23.7.2023 Horta, Faial
Hortan etelään avautuva lahti Porto Pim on tunnelmallinen paikka juhlistaa ilta-aurinkoa monen sateisen ja viileän päivän jälkeen. Istuimme ulos katettujen puupöytien ääressä katselemassa sinisten gin tonicien kanssa aavalle merelle. Maistoimme sitten yrttivoissa paistettuja limpettejä, merietanoita, jotka ovat täällä monen paikallisen mieleen.
Illan pimennyttyä palasimme kapeita katuja satamaan puolikuun loisteessa. Kuten tavallista, Cafe Sportin edessä monta tyytyväiseltä näyttävää asiakasta vaihtoi lasi kädessä kokemuksia Atlantin purjehduksista.
Vajaat kolme viikkoa on kulunut siitä, kun lähdimme Joonaksen ja Ohton kanssa Ponta Delgadasta. Hämärä laskeutui Saõ Miguelin länsikärjessä ja Farol de Ferrarian majakkatorniin syttyi valo. Kymmeniä delfiinejä nousi yllättäen pintaan Ilmattaren ympärillä. Oli maaginen hetki juuri ennen yön pimentymistä.
Kevyissä tuulissa 120 mailin matka keskisaarille kesti vuorokauden verran. Keskipäivän autereesta alkoi vähitellen erottua São Jorgen ja Picon korkeita muotoja. Niiden välisessä kanaalissa tuuli kääntyi vastaan ja otimme muutaman pitkän vendan.
Hitaan etenemisen vuoksi päätimme kokeilla Calhetan sataman ankkuripaikkaa São Jorgen puolella, vaikka purjehdusoppaat luonnehtivat sitä vaatimattomaksi. Pieni kolo laivalaiturin vieressä karikkorantaisen kalliojyrkänteen alla ei antanut juurikaan suojaa. Koska pohjassa näkyi hiekan lisäksi kalliota ja kiviä, Ohto sukelsi varmistamaan viiden metrin syvyydessä makaavan ankkurin tilanteen.
Kun ilta pimeni, keltanokkaliitäjiä alkoi parveilla pesimäjyrkänteen ympärillä yhä useampia, kunnes niitä oli ilmassa satoja. Lintujen ääni kohosi vähitellen huumaavaksi kohinaksi, joka toi mieleen jättiläishyönteisten parven. Sen taustaa vasten toistui yhä uudestaan ääntely, joka meidän suomalaisten korvaan tuntui vaikertavan ”Teuvo, Teuvo, Teuvo – kääk!”. Meteli vaimeni vasta usean tunnin kuluttua.
Calhetasta siirryimme kymmenisen mailia länteen Velasin edustalle. Täällä laivasataman pitkä aallonmurtaja antaa suojaa myös ankkuripaikalle. Ankkurisyvyys on 10 metrin tuntumassa ja ketjua tarvitaan paljon, mutta pito tasaisessa hiekkapohjassa on hyvä.
Kolmesataa metriä korkeiden laavakivijyrkänteiden alla olevat kivikot ovat huikea paikka tutkia merenalaista elämää snorklaten: Ohto löysi lukemattomat määrät kaiken näköisiä ja kokoisia kaloja, erivärisiä meritähtiä ja monenlaisia rapuja.
Velasista on parinkymmenen mailin matka Faialin saaren Hortaan. Kryssimme navakassa tuulessa lounaaseen katsellen samalla, kuinka Picon 2 351 m korkea huippu paljastui välillä pilvien lomasta.
Hortan satamassa meidät ohjattiin odotuslaituriin kiinnittyneen amerikkalaisen katamaraanin kylkeen. Kun viranomaiset olivat tarkastaneet henkilötodistukset, satamakapteeni tarkasti vielä venetodistuksen ja vakuutustodistuksen ja kertoi sitten vapaan laituripaikan. Täydessä satamassa jouduimme aluksi kylkikiinnitykseen hollantilaisen ja tanskalaisen veneen väliin ilman peräköyttä, ennen kuin saimme paremman paikan kivilaiturin vierestä.
Horta on jo pitkään ollut kaikkialta maailmasta saapuvien matkapurjehtijoiden kohtaamispaikka keskellä valtamerta. Nyt veneitä oli eniten Keski-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, mutta myös Uudesta-Seelannista, Japanista, Etelä-Afrikasta ja Argentiinasta.
Laiturit, aallonmurtajat ja satamaa ympäröivät muurit ovat täynnä purjehtijoiden jättämiä muistoja, kiveen maalattuna värikkäitä kuvia ja merkintöjä matkoista.
Peterin 104 vuotta vanha purjehtijabaari Café Sport on legendaarinen paikka, jossa vaihdetaan kuulumisia ja juhlistetaan onnistunutta ylitystä. Jotkut veneet etsivät miehistöä ja liftarit puolestaan sopivaa venettä, johon pääsisi kyytiin.
Joonas ja Ohto palasivat Suomeen, ja jäimme kahdestaan veneelle. Heinäkuun säät jatkuivat viileinä ja epävakaisina, yhden viikon aikana satoi tuplasti kuukauden keskimääräisen sademäärän. Mutta yleensä sää poutaantui nopeasti, ja pääsimme kaupungille ilman sadevaatteita.
Hortan satama tarjoaa hyvät palvelut, vessat ja suihkut ovat siistit, ja iso supermarket Continente löytyy kilometrin päästä. Rantakadun varrella sijaitsee Mid-Atlantic Yacht Services, hyvin varustettu venetarvikeliike, josta saa myös apua veneen huoltoon ja korjaukseen. Paikan pitäjä kertoi, että Hortassa kannattaa vierailla myös myöhemmin syksyllä, kun turisteja on vähemmän ja hinnat halvempia, mutta säät yleensä miellyttäviä.
1.8.2023 Velas, São Jorge
On täysikuu ja tulvavuoksi. Ilmattaren kansi laskee kaksi kertaa vuorokaudessa pari metriä vieressä olevan satamalaiturin alapuolelle. Rantaan pääsyn helpottamiseksi olemme virittäneet fendarista ja köysistä tikkaat laiturin betoniseinään.
Azoreilla viralliset käytännöt sujuvat asiallisesti ja viranomaisten toiminta on ammattimaista. Lähtö Hortasta vajaa viikko sitten pani kuitenkin miettimään paikallisen byrokratian merkitystä. Riippumatta siitä, oliko vene lähdössä naapurisaarelle, Eurooppaan tai Amerikkaan, kaikki lähtijät – myös EU-veneet – joutuivat ilmoittautumaan ensin rajavartijalle ja poliisille ja sitten tullivirkailijalle, ja vasta niiden jälkeen pääsi satamakapteenin luokse maksamaan vierailusta kertyneet maksut.
Velasiin tullessa oli jo keskiyö, ja ankkuroimme pimeässä tuttuun lahteen marinan ulkopuolelle. Aamupäivällä odotimme, kunnes muutama vene oli lähtenyt täyden näköisestä satamasta, ja ajoimme vasta sitten sisään kapeaan altaaseen. Täällä satamakapteeni otti muodollisuudet paljon rennommin kuin Hortassa ja keskittyi toivottamaan vieraat tervetulleeksi ”Azorien parhaaseen satamaan”. Tarvittavista asiakirjoista otettiin nopeasti kopiot, eikä muuta tarvittu.
Satamakapteeni totesi, että tänä vuonna kesä on alkanut kunnolla vasta heinäkuun puolen välin jälkeen. Nyt päivälämpötilat olivat suomalaisittain hellelukemissa, eikä peräkajuutan luukkuja tehnyt mieli sulkea yölläkään.
Kaupungin eteläpuolelta avautuu hieno näköala 10 meripeninkulmaa leveän São Jorgen kanaalin yli Picolle. Etelärannalla on myös kunnan uimaranta. Se muodostuu mustien laavakiviröykkiöiden rajaamasta altaasta, josta johtaa aukko ulommille kallioille. 15 metriin asti näkyvä pohja vajoaa siellä äkkiä tummansiniseen syvyyteen. Vedenalaista elämää on paljon, ja monella uimarilla on mukanaan maski ja snorkkeli.
Ylämäkeen nouseva kävelykatu johtaa pikkupuotien ja ravintoloiden ohi kilometrin päässä olevalle supermarketille. Sieltä kaupunki kohoaa yhä ylemmäs saaren vehreille, jyrkille rinteille. Hyvää, kohtuuhintaista ruokapaikkaa ei ollut helppo löytää, mutta lopulta nautimme mainion kalaillallisen kattoterassilla, josta avautui näkymä venesatamaan.
Yllättävin kalaruoka tarjoiltiin kuitenkin naapuriveneessä. Israelilainen purjevene kiinnittyi kylkeemme, ja kävin tavalliseen tapaan auttamassa köysien kanssa. Kun kippari kysyi, maistuisiko lautasellinen keittoa, otin tarjouksen vastaan ja siirryin naapurin kannelle. Sain kuulla, että keiton nimi on hepreaksi ”suomalainen kalakeitto”. Yleensä se tehdään lohesta, mutta tässä oli käytetty matkalla saaliiksi saatua tonnikalaa. Maistoin keittoa entistä uteliaampana, ja oli pakko todeta, että se maistui paitsi hyvältä myös tutulta! Miehistö vaikutti silminnähden tyytyväiseltä, kun ruoan nimi oli näin osoitettu päteväksi.
23.8.2023 Praia da Vitória, Terceira
On jo pimeää, kun nostamme pienet ostosreput ponttoonilaiturilta kumiveneen pohjalle. Perämoottori starttaa ensimmäisellä. Kierrämme hiljaa sataman veneet, joissakin istuskellaan ulkona. Edessä avautuu laaja lahti, sen yllä kimmeltää kymmenkunta ankkurivaloa. Tunnistamme niiden joukosta Ilmattaren. Kumivene halkoo vettä kevyesti keinuen, menotuuli iholla on pehmeän lämmin. Kohta käännymme tutulle kyljelle, tikkaat odottavat laidalla. Olemme kotona, paljain jaloin kasteisella kannella.
Praia da Vitórian ankkuripaikkaa suojaavat pitkät aallonmurtajat. Ankkurisyvyys kasvaa ulospäin mennessä, joten osa veneistä pyörii melko kaukana toisistaan. Olemme olleet täällä vähän toista viikkoa. Veneilijän peruspalvelut löytyvät marinasta, ankkurissa maksetaan puolikasta satamamaksua, joka kokonaisenakin on hyvin edullinen.
Azorien säät ovat nyt lämpimimmillään ja vesi lahdessa 25-asteista. Tukalan kuumaa ei kuitenkaan ole juuri koskaan, sillä aurinko paistaa useimmiten puolipilviseltä taivaalta. Täällä Terceiralla, kuten muuallakin Azoreilla, saarten korkeiden keskiosien ylle nousee miltei aina pilviä, ja kuuroja tai kevyttä sadetta ripottelee usein iltapäivisin. Kukkuloiden rinteet ovat rehevän vihreitä ja kukat kukkivat karussakin ympäristössä.
Siirryimme Terceiralle, keskisaarista itäisimmälle, São Jorgen Velasista.
Kevyttuulisen alkumatkan jälkeen meno muuttui yöllä epämiellyttävän kuoppaiseksi. Navakaksi äitynyt vastatuuli ja Topon niemen kohdalla risteilevät virrat nostivat lyhyen, rauhattoman aallokon. Lopulta 55 mailin matkaan kului peräti 14 tuntia.
Lounaasta Terceiralle tullessa ensimmäinen luonnollinen pysähdyspaikka on Angra do Heroismo. Kaupungin lahti on avoin itäisille tuulille, ja nyt sinne ankkuroituneet veneet heiluivat hurjasti mainingissa.
Onneksi Marina d’Angrasta vapautui pian tilaa kaikille. Vesimassojen vellominen jatkui tosin myös satama-altaassa niin voimakkaana, että viikon aikana kaksi kiinnitysköyttä hiertyi poikki ja yksi tukeva kumijoustin napsahti tuosta vain kahtia.
Angra do Heroismo on vaikuttava, luonnonkauniissa lahdessa sijaitseva historiallinen kaupunki.
Lahden toisella rannalla, Monte Brasil -kukkulan juurella olevalta Kalastajalaiturilta voi käydä paitsi uimassa, myös sukeltamassa hylkyjä ja vuosisatojen mittaan merenpohjaan uponneita laivojen osia.
Pääkaupunki Angran jälkeen Praia da Vitória vaikuttaa hiekkarantoineen hiljaiselta kesänviettokaupungilta. Kun tänne tullessa laskimme illansuussa ankkurin, veden yli kantautui kuitenkin aikamoinen meteli. Oli kaupungin kesäjuhlien, Festas da Praian viimeinen päivä, ja kaikki olivat tulleet seuraamaan härkäajoja. Azorilaisperinteelle tärkeitä eläimiä ei näissä juhlissa vahingoiteta, vaan pikemminkin niitä juostaan karkuun.
Illan päätti rannalla pidetty popkonsertti, joka jatkui aamuneljään. Muiden ankkurissa olevien tavoin emme voineet kieltäytyä osallistumasta, vaikka yritimmekin lopulta kovasti nukkua.
Kohta on palattava Eurooppaan. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että Azorien kaukaisimmat saaret Flores ja Corvo jäävät suunnitelmista huolimatta näkemättä. Kuulimme, että Lajes das Floresin satamaa ei ole vielä saatu aivan kuntoon sen jälkeen, kun hurrikaani Lorenzo tuhosi sen vuonna 2019. Ankkuripaikat noilla saarilla ovat täysin alttiita säille, ja tänä kesänä hetkeksi hurrikaaniksi äitynyt trooppinen sykloni Don liikkui poikkeuksellisen pitkään edestakaisin Keski-Atlantilla.
Tulevaa ylitystä silmällä pitäen seuraamme tiiviisti Pohjois-Atlantin säitä. Ennen lähtöä on tarkoitus siirtyä muutamaksi päiväksi marinaan ostosten helpottamiseksi ja veden tankkaamiseksi. Mutta tänään nautimme vielä ankkuripaikan suomasta omasta rauhasta. Uimaan pääsee heti kun tekee mieli. Ennen pulahdusta tuntuu kuitenkin tarpeelliselta vilkaista, näkyykö satamassa pyörivän hain selkäevä tällä kertaa pinnalla.
11.9.2023 Sagresin lahti, Algarve
Ilmatar on palannut Azoreilta Eurooppaan.
Odotimme Praia da Vitóriassa useita päiviä ylitykselle suotuisaa sääennustetta. Iberian niemimaalle muodostumassa oleva matalapaine oli tuomassa matkan varrelle kovia ja osin vastaisia tuulia. Lopulta sääennusteeseen tuli mukaan yllätysmomentti: hurrikaani Franklinin jäänteiden odotettiin kääntyvän etelään kohti Azoreita.
Portugalin ilmatieteenlaitos varoitti saariryhmän pohjoispuolella ajoittain 8 boforin tuulesta. Windy ennusti Terceiran lähelle 35 solmun keskituulia ja 50 solmun puuskia. Merkitsevä aallonkorkeus voisi nousta kuuteen metriin.
Päätimme lähteä alta pois. Ottaisimme aluksi suunnan kaakkoon kohti Madeiraa ja etenisimme varmuuden vuoksi latitudille 35˚30’ N. Kun matalapaine siirtyisi pohjoispuolelta ohitsemme ja tuulet vakiintuisivat, kääntyisimme taas itään kohti Algarvea.
Irrotimme köydet maanantaina puolenyön jälkeen ja ajoimme aallonmurtajan loistojen välistä pimeälle merelle. Aamuyöstä saimme navakan sivutuulen ja puoliltapäivin ohitimme Säo Miguelin.
Kun toinen yö pimeni, Santa Marian saaren valot näkyivät kaukana paapuurissa. Tiistaina lähestyvä matalapaine levitti taivaalle harmaan, monikerroksisen pilviverhon. Iltapäivällä venettä seurasi iso parvi täplädelfiinejä, joita emme olleet aiemmin nähneet.
Heiluvasta sivumyötäisestä huolimatta teimme kunnon päivällisen: kanaa, riisiä ja salaattia. Seuraavana päivänä keli voisi olla kokkaamisen kannalta hankalampi.
Illan tullen olimme päässeet riittävän kauas etelään ja käänsimme suunnan itään. Otimme isopurjeeseen kaksi reiviä.
Aamuyöstä alkoi näyttää siltä, että matalan keskus oli ohittamassa meidät. Pohjoisluoteeseen kääntynyt tuuli puhalsi sivulta 13 m/s, puuskissa 16. Aamulla merenkäynti oli kasvanut isoksi, mutta tuuli oli kevenemässä.
Iltapäivällä aurinko paistoi sadekuurojen välissä. Tuuli oli jo lännessä ja merenkäynti tasaantunut. Viritimme spiirapuomin ja jatkoimme virsikirjalla tukevasti täysmyötäiseen.
Neljäs yö oli rauhallinen, Ilmatar eteni kuunsiltaa pitkin tähtitaivaan alla. Torstaina paikallisia rajuilmoja alkoi vyöryä perän takaa toinen toisensa jälkeen, mutta yksikään ei osunut pahasti kohdalle.
Perjantain vastaisena yönä tuuli loppui yllättäen kokonaan. Sitten alkoi rankkasade. Emme olleet kohdanneet yhtään alusta lähdön jälkeen, mutta sateen laannuttua pimeällä merellä näkyivät yhtä aikaa kolmen rahtilaivan ja yhden purjeveneen kulkuvalot.
Perjantaipäivästä alkaen kevyet läntiset hallitsivat. Code veti keulapuomin päässä väliin kohtuullista, väliin hiljaista vauhtia. Olimme yksin hyvin rauhallisella Atlantilla. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Illan tullen istuimme siltakannelle syömään ja seuraamaan auringonlaskua.
Yöt pimenivät tähtikirkkaina ja linnunrata hehkui etelässä Jousimiehen tähdistössä. Vähenevä kuu nousi aamuyön puolella ja antoi hiukan valoa vahtiin. Yöt olivat niin lämpimät, ettei shortseihin ja t-paitaan tarvinnut lisätä kuin jotain pitkähihaista. Venus loisti kirkkaana keulan edessä muutaman tunnin ennen aamuhämärää, kunnes alkoi taas uusi päivä.
Ylityksen viimeiset päivät olivat leppoisaa menoa. Paikallisesta sumusta huolimatta kulku vilkkaan laivaväylän poikki Euroopan lounaisimman kärjen Cabo de São Vicenten ulkopuolella sujui ongelmitta. Myöskään pelättyjä miekkavalaita ei näkynyt rannikon lähellä.
Ankkuroimme iltapäivällä Sagresin lahteen. Takana on seitsemän päivää ja kahdeksan yötä Atlantilla. Ylityksen aikana lokiin on kertynyt 1017 meripeninkulmaa.
Koko kesän aikana maileja on tullut Lagosista lähdön jälkeen 2314. Siihen ei tule enää tänä vuonna lisää kuin viitisentoista: veneen nosto Sopromarin telakalle on sovittu parin päivän päähän. Sitten on aika palata Suomeen.