ANHOLT JA GÖTEBORG
Irrotimme köydet Kööpenhaminan Søndre Frihavnista puolenyön aikaan. Moottori kävi taas! Kuuntelimme vielä vähän epäluuloisina sen kauan kaivattua ääntä. Mikä tärkeintä, itse moottorissa ei ollut mitään vikaa. Ongelmien syy oli lopulta yhtä yksinkertainen kuin se oli vaikea löytää. Pilssissä olevien polttoainahanojen pienet kahvat oli joskus menneisyydessä kiinnitetty 90 astetta väärään suuntaan: kun toisen tankin hanan piti olla auki, se olikin kiinni, ja kun toisen (nyt tyhjän) tankin hana, jonka olisi pitänyt olla kiinni, olikin auki, päästi se ilmaa moottoriin.
Kun moottoriongelma oli ratkennut, kaikki halusivat jatkaa matkaa, vaikka ilta oli jo pitkällä. Nopean kauppareissun ja tukevan iltapalan jälkeen kiersimme pimeät, hiljentyneet satama-altaat ja suuuntasimme vilkkuvien valopoijujen sekaan merelle. Väsyneimmät painuivat vapaavahtiin.
Kevyt itätuuli heräsi aamun valjetessa ja matka jatkui purjein Juutinraumaa pohjoiseen. Kaksi jiippiä Helsingörin jälkeen ja edessä avautui Kattegat. Muutama delfiini kävi pinnassa veneen sivulla ja myöhemmin näkyi pyöriäisten pieniä eviä. Ilmatar lipui hiljaa aamupäivän helteisessä säässä. Rahtilaivojen pitkä utuinen jono jäi vähitellen itään.
Saavuimme Anholtille vasta vähän ennen auringonlaskua. Satama oli tupaten täynnä. Jäimme aallonmurtajan eteläpuolelle ja sytytimme ankkurivalon kolmenkymmenen muun veneen kanssa. Yö oli tyyni ja tähdet loistivat kirkkaina jo pimeältä heinäkuun lopun taivaalta.
Aamulla vaihdoimme ankkuripaikan lähemmäksi upeaa hiekkarantaa viiden metrin syvyyteen. Kuumassa hiekassa tarvottavaa matkaa vilkkaaseen pieneen satamaan oli puolisen kilometriä. Vuoroveden saattoi jo huomata, mutta se jäi hyvin vähäiseksi.
Vesi oli kirkasta, pohja tuli näkyviin yli kymmenestä metristä. Aaltojen kuvioimalla hiekkapohjalla näkyi snorklatessa meritähtiä sekä tasku- ja erakkorapuja. Pitkäsiimaisia meduusoja piti välillä väistellä. Oli mahtavaa olla taas suolaisilla vesillä!
Hellepäivä Anholtilla kului uiden ja snorklaten. Nostimme ankkurin vasta keskiyöllä, myöhäisen illallisen jälkeen. Viisi mailia pitkän luoteissärkän kierrossa saattoi taskulampulla seurata merenpohjan yöllistä elämää neljän-viiden metrin syvyydessä. Särkän kärjestä otettiin suora suunta Göteborgin edustalle.
Kohtalainen sivutuuli sai veden solisemaan laidoilla. Ilmatar avasi tummaan mereen fosforinhohtoista perävanaa ja kylkiin loiskuvat aallot heijastelivat tähtitaivaan valoa. Ketään ei huvittanut mennä nukkumaan.
Vapaavahti tietysti löytyi ja hyvä niin, sillä aamun sarastaessa saimme ennustetun kevyen itätuulen asemesta navakkaa koillista. Reivi isopurjeessa ja reippaasti pienennetty genua rauhoittivat tilanteen. Matalan Kattegatin terävä aalto teki menosta kuitenkin kuoppaista.
Saavuimme Göteborgin saaristoon tiukkaa kryssiä. Kaupunkiin johtava Göta älv oli täynnä rahti- ja matkustajaliikennettä. Keskustan Lilla Bommen -vierasvenesatamasta löytyi alkuiltapäivästä vielä vapaita paikkoja. Vikkaassa satamassa turistialuksia tuli ja meni taukoamattomana virtana, ja rantaravintolan terassilla etsittiin helpotusta helteeseen. Illalla söimme veneessä juhla-aterian, sillä Joonas oli lähdössä aikaisin aamulla kotimatkalle.
STYRSÖ JA LÆSØ
Göteborgista suuntasimme kaupungin ulkopuolella levittäytyvään saaristoon. Muutaman tunnin koneajon jälkeen jäimme Styrsön vierassatamaan (Tången). Pieni vehreä kylä sijaitsee keskellä kallioista maisemaa. Kapeat kadut kiemurtelevat aidattujen pihojen välissä, rannan tuntumassa on kahvila. Laiturilla lapset pyydystivät ämpäriin taskurapuja ja meritähtiä.
Seuraava purjehduspäivä oli edelleen lämmin mutta utuinen. Puikahdimme kalliosaarten välistä kapeaa, viitoittamatonta väylää selälle. Genaakkeri veti kevyessä sivutuulessa viiden-kuuden solmun nopeudella kohti Tanskan Læsøtä. Sää oli ideaalinen merellisiin leikkeihin. Kiinnitimme puosuntuolin veneen vierellä roikkuvaan falliin, niin että Ohto ja Anni pääsivät siinä istuen halkomaan vauhdissa vedenpintaa.
Vajaan viiden tunnin purjehduksen jälkeen tulimme Østerbyhyn. Sisäsatama oli täynnä veneitä kahdessa rivissä, mutta onneksemme sopiva kylkipaikka oli juuri vapautumassa satama-aukion reunalta. Vieressä oli kalajalostamo, muutama ravintola ja kauppa. Sataman ison huoltorakennuksen yläkerrassa oli hyvinvarustettu keittiö ja runsaasti tilaa istua iltaa.
Heti pienen kylän ulkopuolelta jatkuu molempiin suuntiin Læsøn loputon hiekkaranta. Ehdimme uimaan ennen kuin taivas meni kokonaan pilveen ja tuuli yltyi navakaksi. Säätiedostus ennusti ensin rankkasateita ja sitten kovia etelätuulia. Oli syytä lähteä melko pian eteenpäin, jottei paluu Itämerelle kävisi raskaaksi.
TAKAISIN ITÄMERELLE
Lähdimme seuraavana iltapäivänä, kun rankkasade hellitti. Taivas oli paksussa harmaassa verhossa, sadekuurot jatkuivat. 8-10 m/s etelälounainen oli melko vastaista, joten Ilmatar puski taas vasten Kattegatin terävää aallokkoa. Nousukulma riitti Anholtin itäkärkeen, jossa yhytettiin vilkas laivaväylä puolenyön aikaan. Taivas kirkastui. Aamun sarastaessa vasemmalla tuli näkyviin Hallands Väderö ja edessä korkea Kullen. Sitten tuuli loppui ja matka jatkui moottorilla Juutinraumaan.
Helsingørin kohdalla viereen ajoi yllättäen iso musta kumivene ja viranomaiset pyysivät lupaa nousta veneeseen. Mukana oli rajavartiosto, tulli ja poliisi. Seurasi passien ja veneen papereiden tarkastus, kysely matkareitistä sekä pikainen katselmus sisällä. Parinkymmenen minuutin päästä saimme jatkaa matkaa ja kumivene kaarsi kohti lähintä saksalaisvenettä.
Saavuimme Falsterbon kanavalle iltakahdeksalta. Polttoainemittari toimi vain seteleillä, joten oli käveltävä pari kilometriä pankkiautomaatille. Saimme kuitenkin samalla mukaan rantaravintolan pizzat. Ne syötiin hirmu nälkäisinä heti kun silta oli auennut ja olimme päässeet kanavan läpi. Illan pimeydessä aukeni tyyni Itämeri.
Ajoimme koneella läpi kirkkaan yön, kunnes tuuli heräsi aamun sarastaessa Ystadin edustalla. Genaakkeri veti heikossa sivutuulessa neljää-viittä solmua. Punainen aurinko nousi pilvettömästä horisontista. Sivuutimme Bornholmin Hammer Odden aivan läheltä ja suuntasimme Christiansølle auringon paistaessa jo helteisesti. Uinti peräportailta paljasti, että vesi oli hitusen kylmempää kuin Kattegatilla.
Tulimme perille kolmen aikaan. Postivene oli juuri lähdössä ja hetken odottelun jälkeen satamakapteeni viittilöi meidät siltä vapautuneelle paikalle. Pian kiertelimme jo itärannan muureja ja löysimme tien kallioiseen laguuniin uimaan. Tuuli tyyntyi illan hämärtyessä. Rantamakasiinien tiilikatoilla kailottavat lokit hiljenivät lopulta, kun majakan valokeila pyyhki yön pimeyttä.
