Viikonloppupurjehdus lokakuun 29.—31. jäi Ilmattaren viimeiseksi vuonna 2021. Lähdimme Marjaniemestä kolmen aikoihin itään päin. Tuuli kevyesti etelästä, lämpötila oli viiden asteen paikkeilla. Ohto tarjoili peräkajuutan luukusta lämpimiä eväitä ja juomia. Sipoonselällä syvenevä hämärä hehkui punaisen sävyissä. Kun pääsimme Långholmenin pohjoislahteen, oli tullut pimeää.
Peräköysi poijuun ja keulaköydet kiinni pollareihin. Laituri oli syksyn mittaan levääntynyt ja nyt kosteassa illassa hurjan liukas. Kun kansi oli selvä, laskeuduimme sisään keittämään rommikaakaot. Vähän ehti tulla vilu matkalla. Päätimme jättää saunan seuraavaan päivään, puiden pilkkominen ja veden kantaminen pimeässä ei houkutellut.
Lauantai hurahti syksyistä tunnelmaa nuuhkien. Illan hämärtyessä takkatuli alkoi lämmittää saunatupaa. Kiuas kohahteli mukavasti, kuistilla jäähytellessä edessä avautui musta meri. Muutama valopoiju tuikki yksikseen, kulkijoita ei näkynyt. Pohjoisessa loimottivat Skjöldvikin tulet.
Kun lähdimme sunnuntaina puolenpäivän jälkeen takaisin kotisatamaan, tuuli kävi kohtalaisesti etelälounaasta. Kapeassa paikassa Kaivokarin kohdalla tuli vastaan hinaaja proomun kanssa. Gråskärin jälkeen suunta kääntyi lännestä enemmän lounaaseen ja ylemmäs tuuleen. Pääsimme kuitenkin nousemaan hyvin Sipoonselän poikki kohti Helsinkiä.
Muutaman kerran aurinko pilkahti häikäisevästi paksun pilviverhon välistä, mutta muuten oli harmaata. Yksi purje näkyi Eestiluodon suunnassa ja kaksi laivaa ohitti toisensa Vuosaaren väylällä. Tuuli alkoi keventyä. Nousimme vielä sopivasti Stora Lekholmenin keppihelvetin läpi. Sitten tyyntyi. Jäimme hetkeksi ihmettelemään päivän viimeistä valoa ennen koneen käynnistämistä.
Långholmenin viikonloppureissun jälkeen säät ja vapaapäivät eivät enää kohdanneet. Marraskuun puolenvälin jälkeen päätimme panna pillit pussiin. Ennusteet lupailivat lunta ja parin viikon pakkasjaksoa. Sunnuntain vastaisena yönä lämpötila laski muutaman asteen miinuksen puolelle. Kansi oli jäässä, kun jätimme aamulla taakse Marjaniemen purjehtijoiden aution laiturin.
Santahaminan kierron jälkeen teimme vielä mutkan Etelä-sataman kautta. Keskipäivästä huolimatta oli aivan hämärää. Perinteiseen tapaan kiinnityimme vielä hetkeksi Vironaltaaseen juomaan lämpimät juomat ennen telakalle siirtymistä. Alkoi sataa lunta. Irrotimme köydet ja suuntasimme Hernesaareen.
Anni, Joonas ja Uffe tulivat vastaan Lindgrenin telakalle. Tuuli sopivasti keulan puolelta ja saimme yhteisvoimin irrotettua raskaat purjeet ja viikattua ne laiturilla. Sitten bimini kasaan ja puomi irti, ja lopulta mastolta tulevat köydet pois kannelta ja kiepille maston tyveen. Tärkeimmät asiat oli hoidettu juuri ennen pimeää. Alkoi pakastaa ja kansi kävi liukkaaksi. Vesipumppu surisi siihen malliin, että tankit olivat nyt tyhjät. Ennen lähtöä kerran vielä kone käyntiin ja glykolit jäähdytysjärjestelmään.
Maanantaiaamuna tuuli teki muutaman asteen pakkassään purevan kylmäksi. Puoliltapäivin takila oli irti ja Ilmatar maissa. Painepesurilla oli iso työ pohjan kanssa, kaksi kuukautta Pohjanmerellä lämpimimmän veden aikaan oli tehnyt tehtävänsä. Ilmattaren paikka löytyi uuden hallin perältä. Parin päivän päästä huokasimme helpotuksesta. Telakointi oli osunut viimeiseen hyvään hetkeen: nyt oli maassa hanki ja sää pysyvästi pakkasella.
Purjehduskausi 2021 päättyi varhaiseen talven tuloon. Kesä oli taas ollut poikkeuksellinen: muuttuvien koronarajoitusten ja omaisen sairastumisen vuoksi reittisuunnitelma muotoutui improvisoiden matkan varrella. Lopulta saimme kuitenkin purjehtia pari kuukautta suolaisen meren puolella Tanskan, Saksan ja Norjan vesillä.
Tulimme takaisin Suomeen syyskuun puolivälissä. Paluuta maaelämään pehmensi kuukauden etätyöjakso veneessä Saaristomerellä.
Kauden aikana lokiin kertyi 3028 meripeninkulmaa.
