11.9. A Coruña
Ilmatar on tullut Irlannin Kilrushista Espanjan A Coruñaan. 622 meripeninkulman ylitys vei neljä vuorokautta ja neljä tuntia.
Keskiviikkona 7.9. matalapaineen keskus saavutti Irlannin lounaiskärjen ja tuulet kääntyivät pohjoiseen. Iltapäivällä viimeiset ostokset oli tehty ja vesi ja polttoaine tankattu. Ajoimme ulos sulusta ja suuntasimme merelle.
Ilta hämärtyi sateisena, mutta puolenyön jälkeen kirkastui. Meri aaltoili mustana tähtitaivaan alla, kunnes isot pullokuonodelfiinit nousivat fosforikuohuna veden pintaan ja ponnistivat korkeaan hyppyyn kuunsillassa.
Irlannin lounaisimmat majakat sammuivat aamun valjetessa eikä rannikkoa enää näkynyt. Laskimme 10 m/s sivumyötäisessä eteläkaakkoon.
Kulijimme hyvää vauhtia eteenpäin syvän veden tuntumassa, lähellä mannerlaatan reunaa.
Laivoja tai muita kulkijoita ei juuri näkynyt, mutta Kelttimeri kuhisi elämää. Taivaalla kaarteli suulia, pikkuliitäjiä, myrskylintuja ja merikeijuja.
Tunti tunnin jälkeen taakse jäi sama kuohova vanavesi. Myös tuuli pysyi samana, vaikka tuli ilta, sitten yö ja taas uusi aamu. Delfiinit ilmestyivät aina uudestaan Ilmattaren peräaallon takaa leikkimään hetkeksi veneen ympärille.
Kaksi vuorokautta lähdön jälkeen tuuli keveni ja loppui sitten kokonaan. Jäljelle jäi vain pitkä, rauhallinen maininki. Jatkoimme lopulta moottorilla.
Ilma lämpeni ja meriveden lämpötila kohosi tasaisesti 17:sta kohti 20 astetta.
Kun lähestyimme Biskajanlahtea, laivaliikenne vilkastui huomattavasti. Sitten nousi sumu, eivätkä laivat näkyneet kuin tutkassa. Harmauden keskellä kaikuivat aika ajoin sumutorvet.
Kolmannen päivän iltana tuuli heräsi eteläkaakosta.
Sumu haihtui yöksi ja tähdet syttyivät. Täysikuu loisti kirkkaana kuin aurinko, ja Ilmatar nousi tiukasti tuuleen kohti A Coruñaa.
Oli lämmintä ja kuivaa, merikin tuoksui uudenlaiselta. Alkoi tuntua siltä että olemme tulleet etelään.
Aamulla nousi taas sumua. Se haihtui puoliltapäivin, ja Espanjan rannikon kukkulat kohosivat näkyviin.
Kun tulimme illansuussa A Coruñan lahdelle. meidät otti vastaan ensin kolme isoa pullokuonodelfiiniä. Sitten paikalle tuli parikymmentä tavallista delfiiniä, jotka jäivät kisailemaan pitkäksi aikaa keulan alle.
Auringonlaskun jälkeen ilta pimeni nopeasti. Ison kaupungin valot heijastelivat pimeästä vedestä, kun ohjasimme sisään marinan aallonmurtajasta.
Olemme nyt kiinnittyneet yöksi odotuslaituriin. Yö on lämmin, kalat molskivat satama-altaassa ja tuoksuu etelälle.
5.10. Lagos
Kun on purjehtinut kolme kuukautta Atlantin pohjoisten rannikoiden kylmissä ja sateisissa säissä, etelän lämpö tuntuu yksinkertaisesti huumaavalta.
Villahousuraja ylittyi Ilmattaren tullessa Kelttimereltä Biskajanlahdelle. Galiciassa pitkät housut vaihtuivat lopullisesti shortseihin. Kun Cabo São Vicente, Algarven rannikon lounaiskärki tuli näkyviin aamuyöllä, ilmassa oli kuivien dyynien ja subtrooppisen suolaveden tuoksua.
Eteläinen tunnelma otti meidät valtaansa myös A Coruñan kapeilla tapas-kaduilla ja Cascaisin jyrkillä, ravintoloiden täyttämillä kujilla: pursuavaa elämäniloa ja tuoretta ruokaa merestä ja kasvimaalta. Ja paikallisia viinejä kukkuloilta, joiden ohi oli päivällä purjehtinut.
Aiempien epäedullisten säiden ja hurrikaanivaaran takia olimme viikon aikataulusta myöhässä. Siksi tutustuminen Galician alempiin estuaareihin, Rías Baixas, jäi yhteen ankkuripaikkaan.
Ría de Muroksen pienissä lahdissa on kalliorantojen rajaamia hiekkarantoja, ja ympärillä levittäytyy havupuita kasvavia kukkuloita.
Matkalla etelään tuuli tyyntyi moneksi päiväksi. Ajelimme moottorilla Portugalin rannikkoa kaukana merellä.
Viime vuosien aikana miekkavalaat ovat ottaneet näillä seuduilla kovasti kontaktia purjeveneisiin ja moni on saanut peräsinvaurioita. Me emme nähneet yhtään. Delfiinit sen sijaan kävivät leikkimässä veneen vierellä joka ilta ennen pimeää ja taas uudestaan aamun sarastaessa.
Lissabonin viidessä vierassatamassa ei hämmästyttävää kyllä ollut yhtään vapaata paikkaa. Jäimme aluksi ankkuriin Cascaisin lahdelle ja siirryimme myöhemmin tämän pikkukaupungin marinaan.
Parasta täällä ovatkin ankkuripaikat, joista pääsee tarvittaessa kumiveneelle maihin. Venesatamat ovat kalliita, ennen kuin halvemmat talvihinnat tulevat voimaan lokakuussa.
Suomalaiselta vie myös aikansa tottua satamien byrokratiaan. Ensin kiinnitytään odotuslaituriin ja sitten marssitaan papereiden kanssa satamatoimistoon. Siellä otetaan kopiot passeista, veneen rekisteritodistuksesta ja vakuutustodistuksesta. Lopulta maksetaan (aina käteisellä!) pantti avainkorteista. Vasta tämän jälkeen siirrytään annetulle venepaikalle.
Joonas palasi Cascaisista Suomeen neljän viikon reissun jälkeen. Anni, joka oli nähnyt kesän aikana veneellä lähinnä kylmiä sadesäitä, tuli vielä viikoksi mukaan etelän aurinkoon.
Navakat, välillä kovat pohjoistuulet kuljettivat meidät 120 mailin matkan Algarven puolelle Lagosiin. Löysimme telakan, jota Fair Islella tapaamamme ranskalaispurjehtijat olivat suositelleet. Punniskelimme sen antamaa vaikutelmaa ja mietimme kaupungin sijaintia ja palveluita, ja päätimme sitten pyytää tarjouksen.
Jos jättäisimme Ilmattaren tänne talveksi, meillä olisi vielä viikko aikaa kiertää Algarven rannikkoa ja sitten toinen viikko aikaa valmistella vene telakointia varten. Telakan tarjousta odotellessa jatkoimme itään.
Portimaon väylän suulla Ferrgaudon puolella on ison aallonmurtajan suojaama ankkuripaikka. Ruskeat kalliojyrkänteet ja Praia Granden hiekkaranta luovat kauniin tunnelman, jota edes vastarannat valtava hotellialue ei onnistu pilaamaan.
Kaukana Algarven massaturismista on Olhãon eteläpuolella sijaitseva Culatran saari. Dyyneistä muodostuvan niemimaan suojissa on Praca Largan laaja ankkuripaikka.
Vaatimaton kalastajakylä lukemattomine pienine aluksineen on kuin toisesta ajasta: ei teitä eikä autoja, vain muutama vanha traktori. Maasto on rutikuivaa, mutta ylävedellä meri virtaa kasvavina uomina dyynien väliin ja peittää lopulta suuren osan matalaa saarta.
Anni palasi Culatrasta kotiin. Olimme tällä välin saaneet Lagosista Sopromarin telakalta tarjouksen talvisäilytyksestä ja hyväksyneet sen. Seuraavaksi oli valmistauduttava telakointiin.
Vietimme viimeiset yöt ankkurissa Portimaõn aallonmurtajan takana Praia Grandella ja sitten pari hikistä työpäivää kaupungin marinassa ennen kuin suuntasimme takaisin Lagosiin.
On kulunut kuusitoista viikkoa siitä, kun lähdimme matkaan Helsingistä. Lokiin on tällä välin kertynyt 5005 meripeninkulmaa.
Matkan varrelle on mahtunut 25 ankkuripaikkaa ja 19 muuta satamaa, kylänlahtea ja kaupungin marinaa.
Kokonaisia öitä merellä on vietetty 31.
Nyt Ilmatar seisoo tukevasti pukkien päällä kuivalla maalla, mutta meitä keinuttaa vielä vähän.
