Purjehdukset. Toimme Ilmattaren uuteen kotisatamaan Helsingin Marjaniemeen Ruotsin Lommasta (Juutinrauma) marraskuussa 2018. Kesällä 2019 kiersimme Etelä-Itämeren ja Kattegatin satamia sekä Ruotsin ja Suomen saaristoja. Tarkoitus oli lähteä tämän jälkeen pidemmille purjehduksille.
Pandemian vuoksi jouduimme kuitenkin lykkäämään suunnitelmia. Vietimme kauden 2020 Suomessa ja purjehdimme kotimaan rannikoita Tornion ja Kotkan välillä. Kesällä 2021 olimme jo suuntaamassa Pohjois-Norjaan, kun uudet koronarajoitukset pysäyttivät matkan. Jouduimme jäämään Pohjanmerelle Tanskan ja Saksan vesille, ja vasta loppukesästä pääsimme Norjan puolelle.
Kesällä 2022 Ilmatar jätti Itämeren taakseen pidemmäksi ajaksi. Matka johti ensin Pohjois-Norjaan ja sieltä Skotlannin, Irlannin länsirannikon ja Espanjan Galician kautta Portugaliin. Talvitelakka löytyi Algarven Lagosista.
Kaudella 2023 suuntasimme Keski-Atlantin Azoreille. Syksyksi palasimme taas telakalle Lagosiin.
Talvella 2024 teimme ensin parin kuukauden purjehduksen Algarvesta Gibraltarin ympäri Aurinkorannikolle ja takaisin. Kesällä siirryimme itäiselle Välimerelle ja kiersimme Kreikan vesiä Joonian saaristosta Kreetan kautta Dodekanesiaan. Ilmatar löysi talvitelakan Lerokselta.
Tarkoitus on jatkaa ainakin tämä vuosi Kreikan saaristoissa. Atlantin aavat ja Azorien muistot vetävät kuitenkin myös takaisin länteen. Teemme nyt suunnitelmia vuosi kerrallaan…
Vene. Ilmatar on tyypiltään Swan 47. Se on laskettu vesille Nautorin veistämöllä Pietarsaaressa vuonna 1980 runkonumerolla 50. Veneen on suunnitellut newyorkilaisen Sparkman & Stephens -toimiston nimissä Olin Stephens. (Legendaarisen venesuunnittelijan elämästä ks. hieno omaelämäkerta All This and Sailing, too.) Hänen veljensä ja työkumppaninsa Rod Stephens puolestaan työskenteli veneen rakenteellisten seikkojen parissa tiiviissä yhteistyössä Nautorin kanssa. (Roderickin intohimoisesta kiinnostuksestaan veneen rakenteisiin, takilaan ja varusteisiin kertoo keskeneräiseksi jäänyt, postuumisti verkossa julkaistu käsikirjoitus Rod on Sailing: Lessons from the Sea.)
Roderick (Rod) Stephens (1909-1995) ja Olin Stephens (1908-2008)
Historia. Veneen ensimmäinen omistaja oli itävaltalainen Franz ”Moni” Eisl. Hän tilasi veneen Nautorilta tulevan 60-vuotispäivänsä kunniaksi ja antoi sille nimeksi Happy Birthday. Se purjehti läntisellä Välimerellä kotisatamana Sardinian Porto Cervo. Moni Eisl oli merkittävä vaikuttaja kotimaansa purjehduselämässä (ks. linkki alhaalla) ja menestynyt kilpapurjehtija: hän oli kaksinkertainen olympiapurjehtija, louhi-luokan maailmanmestari 1977 sekä Austria Cupin perustaja. Uudella Happy Birthdaylla Moni Eisl voitti myös kaikkien aikojen ensimmäisessä Swan World Cupissa 1980. Vuonna 2000 hän luopui ikänsä vuoksi veneestä, jolloin sen hankki Ruotsissa asuva ranskalainen Philippe Daudi. Vene sai nimekseen Farouche vaimon lempinimen mukaan. Satamapaikka oli nyt Ruotsin Lomma Juutinraumassa.
Syksyllä 2018 huomasimme yllättäen, että tämä hyväkuntoinen Swan 47 etsi uutta kotisatamaa. Olimme palanneet kymmenen viikon Skotlannin ja Norjan purjehdukselta s/y Matilda Gustavalla vain kaksi päivää aiemmin. Pimeiden yövahtien aikana Itämerellä olimme miettineet pitkiä purjehduksia ja maailman merille sopivaa isompaa venettä. Asiat etenivät kuumeisen kuukauden aikana siihen saakka, että purjehtisimme uuden veneen vielä syksyllä Helsinkiin. Halusimme sille perinteisen kolmitavuisen naisen nimen, joka kaukanakin muistuttaisi meitä kotirannoista. Päädyimme Ilmattareen, jossa kaikui purjehduksen olennainen elementti. Marraskuun alussa vene palasi takaisin Suomeen 38 vuoden jälkeen.
”Meine Idee war, dass auch Cruising-Segler einmal eine Regatta, und zwar mit Spinnaker, fahren können.”
Purjehdus Juutinraumasta Helsinkiin loka-marraskuussa 2018