Haimme Ilmattaren uuteen kotisatamaan Helsingin Marjaniemeen Ruotsin Lommasta loka-marraskuussa 2018.
Takana oli vain viikonlopun mittainen ensitutustuminen syyskuun lopulla. Silloin vene oli nostettu ylös Skovshovedin satamassa ja sille oli tehty kuntoselvitys tanskalaisen tarkastajan avulla. Samalla käytiin koepurjehduksella Juutinraumassa. Nukuimme kaksi yötä veneessä hämmentyneissä tunnelmissa.
Kun tulimme toisen kerran Lommaan, syksy oli jo pitkällä. Skoonessa oli vielä melko lämmintä, mutta ennusteen mukaan odotettavissa oli kylmää ja tuulista. Siirtopurjehduksen ensimmäiselle osuudelle saimme avuksi ystävämme Tuomaksen, jonka rauhallinen sinnikkyys korvasi purjehduskokemuksen puutteen.
Oli vajaa kaksi päivää aikaa varustaa vene myöhäiselle matkalle Itämeren poikki. Tärkeimmät ostokset tehtiin Malmössa. Lomman laiturille tuli vielä peräkärryllinen vanhoja tarvikkeita. Alkuperäinen Nautorin isopuomi sekä kansikiinnikkeitä vailla oleva toinen spinnupuomi sidottiin passarellan kanssa keulakannelle. Vanhat CQR- ja Danforth-ankkurit nostettiin keulapunkan alle, niiden päälle kasattiin talvisäilytyspressut ja isot laiturifendarit, ja päällimäiseksi tuli koko varasto vanhoja ja uusia purjeita.
Ensimmäinen purjeiden nosto Juutinraumassa sujui kevyessä tuulessa ja kalpeassa auringonpaisteessa juuri ennen Siltaa. Rauhallinen sää antoi aikaa ihmetellä vielä vieraalta tuntuvaa venettä. Saavuimme Falsterbon kanavalle sopivaan aikaan vähän pimeän tulon jälkeen: kanava aukesi näin myöhään syksyllä enää vain kerran aamulla ja kerran illalla.
Skoonen rannikon valonauhaa seuraten tulimme Ystadiin aamuyön puolella. Kapeassa sisäänajossa pitkään päivittämättä ollut plotteri yllätti: se ei lainkaan näyttänyt sataman edustalle noussutta aallonmurtajasaarta. Onneksi satama oli hyvässä muistissa: olimme tulleet tänne kahdestaan s/y Matilda Gustavalla, paluumatkalla Skotlannista ja Norjasta, vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin – ja silloinkin pimeässä.
Matkalla Ystadista Kalmariin lounaistuuli voimistui 16 m/s asti. Laskettelimme pelkällä genualla Sandhammarenin ympäri. Ilta pimeni nopeasti Hanönlahdella. Kuu valaisi pilvien välistä, muutaman mailin päässä näkyivät Bornholminsalmeen suuntaavan laivaväylän valot. Kovan myötäisen nostattama aallokko rullasi venettä aika lailla ja pitkä ruorivuoro pani hartiat koville.
Tuomas, joka oli ensimmäisellä oikealla purjehduksellaan, sai harjoitella nukkumista salongin meripunkassa melkoisessa heilutuksessa. Sitä säestivät purjeen pauke, köysien nitinä ja plokien kolina. Tuomas kertoi aamulla, miltä tuntui havahtua tähän meteliin heiluvassa pimeydessä: ”En ollut ihan varma, ovatko muut enää hengissä. Mutta siinä tapauksessa kaikki olisi jo menetetty, joten turha edes mennä katsomaan, parempi vain yrittää nukkua…”
Utklippanin ohituksen jälkeen rannikko antoi vähitellen suojaa. Aamu valkeni kylmänä Öölannin tullessa näkyviin oikealla, mantereen vasemmalla puolella. Edessä alkoi siintää Kalmarinsalmen pitkä silta. Kalmarin satamassa ei ollut monta venettä, mutta Turistbyrån väki laittoi saunan heti lämpiämään.
Kalmarinsalmessa tuuli kääntyi vastaan ja säätiedotus ennusti Etelä-Itämerelle 20 m/s. Päätimme suunnata Ostkustenille, toiveena ehtiä sinne ennen pahinta myräkkää. Tunti toisensa perään Ilmatar puski vastaiseen kaksi reiviä isopurjeessa. Blå Jungfrun kohdalla oli pilkkopimeää ja tuulta 16-18 m/s. Oli pitkä purjehdus mustan aallokon ja kylmien pärskeiden keskellä, ennen kuin tavoitimme sektoriloistojen viitoittaman sisäänmenoväylän Klintemålan saaristoon. Sitten vielä muutama tunti koneajoa kapeikoissa, kunnes kiinnittäydyimme kylmissämme ja väsyneinä Idön tyhjään laituriin.
Kun heräsimme Idössä, päivä oli jo pitkällä. Tuuli oli tyyntynyt ja syysaurinko paistoi matalalta. Moottori työnsi eteenpäin autioissa kapeikoissa, jotka katosivat viiden aikaan illan pimeyteen. Häradskärin kohdalta johtaa väylä ulos merelle. Saimme purjeet ylös ja otimme suunnan Landsortiin. Yö oli kylmä, mutta matkanteko kohtalaisessa sivutuulessa varsin leppoisaa: vapaavahdissa sai harvinaisen hyvät unet ja autopilotin ohjatessa pääsi vahdissa lämmittelemään sprayhoodin alle ja keittelemään välillä kahvia.
Tulimme Nynäshamniin varhain aamulla. Sauna lämpeni taas pyydettäessä, ja henkilökunta jopa kysyi, haluammeko suomalaisina kiukaan tavallista kuumemmalle!
Tuomas lähti Nynäshamnista kotimatkalle ja muutaman päivän päästä avuksemme tuli Anni. Sää oli muuttunut jäätäväksi, yöllä oli -2 ja päivällä +2. Pohjois-Itämerelle oli taas ennustettu seuraavan päivän illaksi itätuulta yli 20 m/s. Odottelun sijaan päätimme jatkaa pohjoiseen ja kiertää Ahvenanmaan kautta. Pääsimme liikkeelle vasta myöhään, kun kova vastatuuli oli vähän keventynyt.
Ilta laskeutui kun luovimme Mysingenillä ja tuntui heti siltä kuin olisi jo yö. Alkoi sataa lunta. Koko Tukholman saaristo etelästä pohjoiseen liukui vähän kerrallaan ohi pimeydessä. Dalarön kapeikot ajettiin koneella, samoin Stora Möjan ja Söderarmin kapeat väyläosuudet. Ahvenanmeren ylitys oli vielä viimeinen jääkylmä kryssi 13 m/s tuulessa. Kun kalpea aurinko nousi kahdeksan aikaan, rannikko oli jo lähellä.
Maarianhaminan länsisatama oli suljettu, mutta onneksi sähköt ja vesi oli jätetty päälle. Pidimme yhden päivän myrskyistä säätä, mutta keli ei rauhoittunut seuraavanakaan aamuna. Kun itätuuli kääntyi vihdoin etelään, pääsimme liikkeelle. Rödhamnin selällä puhalsi vielä mereltä 15-18 m/s, mutta sen jälkeen saaristo antoi suojaa.
Pimeys laskeutui Degerbyn jälkeen. Suojattomampi Sottungan kierto valopoijujen viitoittamassa kapeikossa kahdeksan-yhdeksän solmun vauhtia oli pilkkopimeässä aika hurjaa kyytiä. Kihti ylitettiin keinuvassa slöörissä. Korppoon ja Nauvon pohjoispuolella keli muuttui leppoisaksi. Autopilotin ohjatessa oli aikaa istahtaa kannelle ihmettelemään marraskuun yötä saaristossa nousevan puolikuun valossa. Neljän aikaan Ilmatar oli tutussa Stormälön laiturissa Matilda Gustavan vieressä.
Stormälössä jätimme hyvästit muutamaksi vuodeksi Matildalle. Oli haikeaa katsella vierekkäin Ilmatarta ja perheessä vuodesta 1981 ollutta Matildaa – ja juuri edellisen kesän hienon Skotlannin purjehduksen jälkeen! Vielä joitakin vanhoja varusteita ja köysiä Ilmattareen ja sitten moottorilla kohti Hankoa tyynessä säässä. Gullkronan selkä kimmelsi ilta-auringossa, Högsåran kohdalla tuli pimeää. Pääsimme Hangon autioon itäsatamaan juuri kun tuuli yltyi ja alkoi sataa. Joonas kävi vielä hakemassa Annin kotiin yöksi.
Hangosta matka jatkui kahdestaan seuraavana iltapäivänä, kun navakka koillistuuli alkoi kiertyä etelään: ensin tiukasti tuuleen Hankoniemen ohi, sitten sivutuuleen kevenevässä säässä kohti Barösundia. Porkkalanniemi ohitettiin muutamalla vendalla yön pimeydessä, ja loppumatka oli jo myötäisenpuoleista. Aamuneljältä Ilmatar oli kiinni Marjaniemen purjehtijoiden laiturissa. Täältä Matilda Gustava oli lähtenyt Porvoon ja Stormälön satamiin parikymmentä vuotta sitten.