Ilmattaren purjehduskausi jatkui lokakuun puolivälissä Saaristomerellä. Lyhyitä päiviä ja harmaata tihkua riitti enemmän kuin tarpeeksi, mutta aina välillä matalalta paistava aurinko sai ruskan värit hehkumaan. Varsinkin menomatkalla Tammisaaren saaristo oikein kylpi valossa.
Tuulet olivat purjehduksen kannalta turhankin kevyitä ja välillä oli täysin tyyntä. Vain muutamana päivänä puhalsi navakasti. Kerran satoi hitusen lunta, mutta pakkasta ei ollut öisinkään, lämpötilat pysyttelivät +2 ja +12 asteen välillä.
Aikainen hämäräntulo Hangon läntisellä selällä oli syksyn kylmänsävyistä magiaa. Ilta pimeni ennen Hiittistä. Högsåran kapeikko sujui leppoisasti sivutuulessa. Ero kesäiseen yöpurjehdukseen oli läpitunkemattomassa pimeydessä; ei näkynyt yhtään kulkijaa merellä eikä montakaan valoa rannalla.
Helsingholmissa aurinko paistoi taas kirkkaasti. Hämyisessä metsässä maa oli pudonneiden lehtien peitossa. Hiljaisille rannolle oli kerääntynyt kuivunutta levää ja ruokolauttoja. Lämpimän hiekan yllä parveilivat lukemattomat pienet hyönteiset.
Laskevan auringon säteet osuivat ikkunasta saunan lauteille. Meressä vilvoittelu tuntui kylmässä tuulessa aika karulta. Vedet olivat muuttuneet kirkkaiksi, ja kun veneellä rantautui auringonvalossa, näkyi pohja hyvin 3-4 metrin syvyydestä. Lyhyiden päivien vuoksi satamaantulo venyi tosin usein pimeän puolelle.
Vaikka saaristo oli hiljainen, syysloma oli saanut joitakin purjehtijoita liikkeelle. Melkein joka päivä tuli muutama vene vastaan. Vasta matkalla Turkuun muuttui sää todella sateiseksi ja harmaaksi. Aurajoen satama oli kuitenkin vielä auki kaikkine palveluineen.
Paluumatka Helsinkiin oli enimmäkseen tihkuista harmautta. Kemiön kohdalla se muuttui sankaksi sumuksi. Hangon läntisellä selällä tutut loistot ohjasivat kohti kaupunkia. Sataman punertavat valot heijastelivat tummanharmaissa pilvissä. Itäsatamassa oli muutama vene valmistautumassa talvitelakointiin.
