29.6.2024 Cartagena
Ilmatar on tullut Atlantilta Välimerelle. Purjehdus kahdestaan Portugalin Portimãosta Gibraltarin ympäri Espanjan Cartagenaan kesti kolme vuorokautta ja kolme tuntia. Lokiin kertyi 430 meripeninkulmaa.
Lähtöyönä vähenevä kuu valaisi Algarven rannikon. Atlantin puolella oli syytä välttää miekkavalaiden kohtaamista, joten seurasimme rannikkoa ja pysyttelimme matalissa vesissä. Aurinko nousi Culatran kohdalla.
Emme kiertäneet aivan koko Cádizinlahtea rantoja pitkin, vaan oikaisimme Taviran jälkeen kohti Chipionaa Guadalquivir-joen suulla. Etelälounaasta nousi hyvä sivutuuli ja aurinko porotti.
Pohjoisenpuoleisen Huelvan rannikko on matalaa marskimaata, joka ei juuri nouse horisontista. Niinpä Espanja tuli näkyviin vasta kuuden tunnin purjehduksen jälkeen lahden itärannalla. Palasimme turvallisena pidetyn 20 metrin syvyyskäyrän tuntumaan iltapäivällä Cádizin ohituksen jälkeen.
Trafalgarin matalikoilla oli jo pimeää. Tuuli kääntyi luoteeseen ja heikkeni. Anna-Maria meni vapaavahtiin. Muita kulkijoita ei enää näkynyt.
Ohjasin Barbatesta kohti Tarifaa kevyessä myötäisessä aivan rannan tuntumassa, heti pyydysten merkkivalojen ulkopuolella. Tämä on orca hot spot, jossa moni on viime vuosina menettänyt peräsimensä.
Aamu valkeni Gibraltarilla harmaana ja viileänä. Anna-Maria kaivoi herättyään kaapista untuvatakin päälleen. Olimme Välimerellä, muttei ihan tuntunut siltä.
Iso parvi delfiinejä pysähtyi tervehtimään. Nyt oli taas mukava nähdä merinisäkkäitä! Vilkkain laivaliikenne rauhoittui ja oli minun vuoroni päästä nukkumaan.
Alboraninmerellä tuulet olivat kevyitä myötäisiä. Etenimme hitaasti Aurinkorannikon ulkopuolella itään päin. Kaukana vasemmalla näkyivät Sierra Nevadan vuoret, oikealla aava meri.
Sääennuste lupaili yöksi navakkaa, jopa kovaaa tuulta. Mietimme jo, kannattaisiko reivata valmiiksi, kun olemme molemmat vielä hereillä. Mutta puolenyön jälkeen vähäinenkin tuuli katosi.
Cabo de Gatan jälkeen rannikko kääntyy koilliseen ja Costa del Sol vaihtuu Costa Blancaksi. Jyrkkää rannikkoa leimaavat karut kukkulat.
Alkuiltapäivästä tuuli heräsi vihdoin perän takaa. Jatkoimme virsikirjalla. Emme virittäneet vielä spiirapuomia, koska sääennuste enteili hyvin vaihtelevia olosuhteita.
Muutaman tunnin kuluttua tuuli voimistui kovaksi, puuskissa 17 m/s. Illansuussa tyyntyi yhtäkkiä, pelkät aallot jäivät heiluttamaan venettä. Myöhemmin tuuli palasi taas aiempiin lukemiin. Jäimme odottamaan rauhallisempaa hetkeä jiippiä varten. Kun sitä ei koskaan tullut, teimme purjeoperaation hurjien puuskien keskellä pimeässä vähän ennen Cabo Tiñoson majakkaa .
Cartagenan redillä oli paljon laivoja, kansivalot värjäsivät kostean ilman kellertäväksi sumuksi. Lähestyimme kaupunkia ankkuroitujen alusten keskellä. Mataloituva rannikko nosti yhä sekavammaksi käyvän aallokon. Kun purjeet oli saatu alas, Ilmatar heilui rajusti ulkosataman mustassa vedessä.
Port Control vastasi VHF-kutsuun ja antoi luvan ajaa sisäsatamaan. Kapean aukon jälkeen aallonmurtaja tarjosi suojaa ja viritimme köydet ja fendarit. Vierassataman marinero vastasi heti radiokutsuun ja tuli auttamaan meidät oikealle paikalle laituriin. Kello oli kolme. Pienen yöpalan ja ankkurimaljojen jälkeen uni tuli välittömästi.
6.7.2024 Calasetta, Sardinia
Ilmatar on ankkurissa Calasettan pikkukaupungin edustalla Sant’Antiocon saarella Sardinian lounaispäässä. Miehistö lepäilee, märät vaatteet on ripustettu kuivumaan. Viimeinen vajaa vuorokausi oli tiukkaa kryssiä kovassa tuulessa.
Matka Cartagenasta Calasettaan vei neljä vuorokautta, maileja lokiin tuli pohjoiseen kaartaneella reitillä 505.
Saimme Cartagenasta kyytiin Joonaksen ja Leevin. Matkaan lähdettiin tiistaina iltapäivällä kevyissä tuulissa. Pyrimme väistämään etelämmäksi ennustettuja vastaisia kiertämällä lähempää Baleaareja.
Tähtitaivas loisti kirkkaana tyynessä yössä ennen kuunsirpin nousua. Ohitimme muutamia kalastusaluksia, kauempana kulki pari rahtilaivaa ja yksi purjevene.
Ibiza tuli näkyviin vuorokauden purjehduksen jälkeen. Paremman tuulen toivossa jatkoimme edelleen itäkoilliseen. Vähitellen code vetikin kohtuullisesti. Torstaina Mallorcan hahmo alkoi siintää kaukana pohjoisessa. Käänsimme itään kohti Sardinian eteläkärkeä.
Pääsimme nyt hyvin eteenpäin, ja meno oli niin leppoisaa kuin merellä vaan voi olla. Joonas ja Leevi huolehtivat kokkauksesta ja tarjoilut olivat parhaasta päästä.
Muutama merkilpikonna ui – tai pikemminkin kellui – vastaan. Ne olivat melko isoja otuksia. Yhden selkäkilpi kopsahti kevyesti veneen kylkeen.
Yövahdit sujuivat neljän hengen miehistöllä joustavasti. Ensimmäiseen vapaavahtiin pääsi se, joka uskoi saavansa ensimmäisenä unen päästä kiinni. Herätys oli tiedossa noin neljän tunnin kuluttua, vähän tilanteesta riippuen.
Perjaiaamuna tuulensuunta muuttui tiukemmaksi, mutta nousimme vielä hyvää vauhtia codella.
Illalla tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja voimistui kovaksi. Pimeän tullessa aallokko oli jo noussut korkeaksi ja meno käynyt epämukavaksi. Sardinian sijaan keula osoitti Tunisiaan.
Uuvuttavan öisen luovimisen jälkeen tuuli alkoi keventyä ja Sardinian rannikko tuli näkyviin aamupäivällä. Aurinko paistoi jo tyynellä merellä, kun ohjasimme Isla di San Pietron ja Sant’Antiocon väliseen salmeen.
Emme kiinnittyneet kaupungin venesatamaan, vaan laskimme ankkurin vajaan puolen mailin päähän rannasta viiden metrin syvyiseen savipohjaan. Täällä on oma rauha.
14.7.2024 Patra, Kreikka
Euroopan lounaisimmasta kolkasta Algarvesta sen kaakkoisimmalle niemimaalle Peloponnesokselle on pitkä matka. Patran satamassa loki näyttää nyt 1659 meripeninkulmaa. Se on vain hitusen vähemmän kuin lyhin purjehdusreitti Helsingistä Espanjan A Coruñaan.
Lähdimme Portugalin Portimãosta kaksi ja puoli viikkoa sitten. Purjehdusaikaa Atlantin puolelta itäiselle Välimerelle kului 13 vuorokautta.
Calasettan jälkeen, kun Sardinian eteläkärki oli kierretty, otimme suunnan Sisilian pohjoispuolelle. Tyrrhenanmerellä puhalsi aluksi kevyesti ja sitten kohtalaisesti koillisesta. Pääsimme nousemaan juuri sopivaan suuntaan.
Kun Sisilian vuoret tulivat näkyviin vajaan kahden vuorokauden jälkeen, tuuli voimistui navakaksi ja kääntyi vastaan. Capo di Gallon kohdalla, juuri ennen Palermon ohitusta, tarvittiin jo pari vendaa. Niemenkärjen itäpuolella tuuli loppui kokonaan ja jouduimme ajamaan koneella.
Päivälämpötilat nousivat 30 asteen tuntumaan. Yöllä ei paljon viilentynyt, mutta auringon uuvuttava porotus pysyi poissa. Yövahdissa pärjäsi pelkillä shortseilla.
Koko ajan oli erittäin kosteaa. Öisen kasteen jälkeen kaikki oli kannella läpimärkää, päivällä pyykki ei kuivunut kunnolla tuulessakaan, muuttui vain yhä suolaisemmiksi.
Vuoroveden vaikutus näkyy Välimerellä vain harvoilla alueilla. Sisilian ja Calabrian välisessä Messinan salmessa sitä ei voi olla huomaamatta.
Salmi on pohjoispäästä ainoastaan puolitoista meripeninkulmaa leveä. Koska Joonianmeren vesi on kylmempää ja suolaisempaa kuin Tyrrhenanmeren vesi, ja koska nuo vedet lisäksi kohoavat ja laskevat eri tahtiin, syntyy kapeaan salmeen noin kuuden tunnin rytmissä vaihtuvia virtauksia, vastavirtauksia ja pyörteitä.
Messinan salmeen tullessa varmistin purjehdusohjeet Homeroksen Odysseiasta. Ikivanhoja neuvoja seuraten ohjasimme läheltä Skyllan myrskytuulisia jyrkänteitä väistääksemme Kharybdiksen hirviömäiset pyörteet.
Kreikan arkaaisen ajan jälkeen maanjäristykset ovat muokanneet salmen geologiaa ja vähentäneet pyörteiden voimakkuutta, eivätkä myyttien hirviöt uhkaa purjehtijaa enää samalla tavalla. Mutta tarkkana on syytä olla, jos haluaa kulkea salmen läpi ilman ongelmia.
Ilmattaren vauhti hyytyi salmen puolivälissä, kun vesi virtasi hetken aikaa neljän solmun nopeudella vastaan. Ilta pimeni. Rannan valoja vasten heikosti näkyvien rahtilaivojen jono ja salmen poikki risteilevä vilkas lauttaliikenne pitivät huomiokyvyn kovilla.
Laskimme Joonianmerelle hyvässä myötäisessä. Calabrian eteläkärjessä tyyntyi täysin ja jouduimme ajamaan pitkät pätkät koneella. Koko seuraavan päivän etsimme tuulta auringon porottaessa kuumasti. Vasta illalla purjeet alkoivat vetää vähän paremmin.
Joonianmeren ylityksen loppuun osui vielä hieno sivutuuliosuus. Oli iltapäivä, kun Joonian saariston korkeimpia huippuja alkoi tulla näkyviin kaukana edessä. Puolenyön aikaan ohjasimme Kefalonian ja Zakinthoksen välistä kohti Patranlahtea. Seuraavana aamupäivänä, vajaa kuusi vuorokautta Sardiniasta lähdön jälkeen saavuimme Patran satamaan.
Ilmatar on nyt kylki kiinni karussa kivilaiturissa. Ei vettä eikä sähköä, muttei satamamaksuakaan. Viereinen marina ei voinut meitä majoittaa, vieraslaiturit ovat kaameassa kunnossa. Tässä kaupungin keskusta on kuitenkin mukavasti ihan vieressä ja laiturialue näin viikonloppuna elävä iltakävelypaikka.
Joonas ja Leevi lähtivät eilen Ateenan kautta Helsinkiin, Ohto ja Tuomas liittyvät seuraamme illalla. Tarkoitus on jatkaa Peloponnesoksen ympäri kohti Kreetaa. Tekisi mieli kuitenkin pysähtyä ensin Odysseuksen myyttisessä Ithakassa.
